Rusettitossut pienelle neidille

Vita Apalan teos Pienet töppöset on ihastuttanut meillä minun lisäkseni 2,5-vuotiasta taaperoa. Hän tutkii kirjan kauniita kuvia innolla ja haluaa kuulla yhä uudestaan töppösten nimet. Kirja tarttui mukaani kirjastosta juuri kuvien vuoksi. Ajatuksena oli myös virkata jotain pientä ja nopeaa pian syntyvälle uudelle tulokkaalle. Vauva on vielä töppösiä vailla, sillä taapero ihastui kirjassa esiteltyihin Rusetillisiin vintagesaappaisiin. Ne näyttivät erityisen kauniilta omiinkin silmiin, joten lupasin tehdä niistä taaperolle omat kappaleet.

Koska kirjan ohjeet on suunniteltu alle 1-vuotiaiden jalkaan, vaati ohje hieman soveltamista. Päädyin toteuttamaan tossuosan kirjan ohjetta hieman suurentaen. Kärjen kavennusten jälkeen vaihdoin työhön kuitenkin neulepuikot ja neuloin varren joustinneuleena. Näin sain varmistettua, että tossu pysyy jalassa vilkkaasti liikkuvalla taaperollakin. Varren saavutettua sopivan mitan, jatkoin tossua Apalan ohjeiden mukaan virkkaamalla.  Tossu on siis aloitettu virkkaamalla pohjasta ylöspäin.

Nämä tossut tarvitsevat vielä jarruainetta pohjiin. Sen verran vauhtia on meidän pienokaisessa!

Malli: Soveltaen teoksesta Vita Apala: Pienet töppöset (Nemo, 2015)
Lanka: 7 veljestä (vaaleanpunainen) ja Nalle (luonnonvalkoinen)
Koukku nro 3,5 ja puikot nro 3.

Virkattuja herkkupaloja taaperolle

Meidän taaperon lempileikkejä on leivonta. Se aivan oikea leivonta, ja totta kai myös leikkikeittiöleivonta.

Leikkikeittiön alle on piilotettu piknikviltti, jonka pikkuinen kaivaa sieltä esille monta kertaa viikossa. Toisinaan sen päällä syödään aamupalaa (joka maistuu paljon paremmin pikniktunnelmissa olohuoneen lattialla kuin keittiön pöydän ääressä). Useimmiten piknik on kuitenkin pehmoille, joiden eteen katetaan jos jonkinnäköistä ruoka-annosta.

Yllätin pikkuisen "leipomalla" langasta miniherkkuja leikkikeittiöön. Pinterest antoi kivoja ideoita, mallit herkkuihin jalostuivat kuitenkin virkkuukoukku kädessä.

Virkatessa en useimmiten katso mallia mistään, teen vain oman mielen mukaisesti. Jälki on aina koekappaleissa juuri sen mukaista, hieman sinne tänne vievää ja kokeilevaa, mutta mielestäni juuri siksi myös puhuttelevan kaunista. Taaperoa pienet kauneusvirheet eivät haittaa, leikkikeittiön herkut kulkevat pitkin taloa ja niitä maistellaan niin leikisti kuin oikeastikin. Siksi näihin herkkuihin valitsinkin kestävät ja turvalliset puuvillalangat, joiden päättelyyn kiinnitin erityistä huomiota.

  

Pienet herkkupalat ovat kivan nopeita valmistaa. Näitä syntyy varmasti lisää kevään mittaan. Suursuosikiksi nousi jäätelö, joten seuraavaksi lähden jalostamaan jäätelömallia kauniimpaan suuntaan!

Palmikkorakkautta

Nämä palmikkosukat pääsivät lämmittämään erään taitavan ballerinan jalkoja. Malli jalostui matkan varrella, näitä sukkia on purettu ja neulottu, purettu ja neulottu. Mutta voi, kuinka tyytyväinen olenkaan lopputulokseen. Niistä tuli juuri niin herkän kauniit kuin toivoinkin. Kuva valitettavasti vääristää sukkien pehmeän sinistä väriä, näiden väri kun on lähempänä sellaista haaleaa frozen-henkistä sinistä kuin kuvan harmahtavaa. Niukka valo yllätti kuvaajan, mutta tärkeimmät sain näin itselleni muistiin, eli palmikkojen järjestyksen kuvan muodossa.
Tällä ohjeella syntynee sukkia jatkossakin! Niin mieluisat näistä lopulta tuli.

Sukat: Talven tanssi (oma malli), koko 37
Lanka on varastojen kätköistä, kutakuinkin Nallen paksuista. Puikot nro 3 ja aloitussilmukoita 76. 

Sydämellistä

Hei kevät ja aurinko! Olen odottanut teitä. Tänään tuntuu jo lämpimältä, vaikka on vasta tammikuu. Valo leijuu ikkunoista sisään ja lumimaisema kutsuu neulomaan. Täällä keskitytään tänään kuitenkin kirjoituspuuhiin, on opintojen aika, kun talo on hetken taaperosta hiljainen.

Hetken hengähdystauon varastan kuitenkin tämän blogitekstin parissa. Pohjan blogilleni loin jo ennen joulua, mutta nyt vasta on ensimmäisen tekstin aika. Tämä pieni lankapaikkani on jatkossa paikka muistoille, paikka käsieni kautta eteen päin kulkeneille töille. Tässä muistoista ensimmäiset, sydänsukat, jotka lähtivät siskoni varpaita lämmittämään. Samaa kuviota päätyi myös hänen tyttärensä sukkiin, mutta niistä lisää myöhemmin!

Lankana 7 veljestä kerien jämiä, kirjoneule syntyi tehdessä. Sydämiin löysin ohjeen pinterestistä, puolipilviin olen ihastunut Tiinan upeassa blogissa.